Työnohjausta voi verrata hengittämiseen. Työnohjaus on aika ja tila, jossa voi ”puhaltaa” eli tehdä näkyväksi puhumalla tai muilla ilmaisutavoilla omaa mieltä kuormittavia huolia ja kysymyksiä.
Työnohjauksessa saa myös ”vetää henkeä” eli astua työn tekemisen tilasta hetkeksi työn pohdinnan tilaan, jossa voi avautua uudella tavalla omille ja toisten kokemuksille, erilaisille ajatuksille ja vaihtoehtoisille näkökulmille itseä ja muita kuuntelemalla.
Hengittämisessä on myös kolmas vaihe, joka usein unohdetaan. Sisään- ja uloshengityksen välissä on tauko, jonka aikana happi- ja hiilidioksiditasot tasapainottuvat. Työnohjauksessa on aikaa ja tilaa myös ajattelemiselle, sisäiselle dialogille, joka tapahtuu puhumisen ja kuuntelemisen välillä. Ajatellessamme voimme etsiä tasapainoa sen välillä, mitä olemme oppineet muiden kokemuksia kuuntelemalla ja miten voimme omilla kokemuksillamme ja näkemyksillämme täydentää yhteistä ymmärrystämme.
MORAALISEN POHDINNAN TYYSSIJA
Työnohjaus mahdollistaa oman työn moraalisen ja ammattieettisen pohdinnan. Mikä tekee työstäni tekemisen arvoista? Mitkä ovat työni keskeisiä ja itseisarvoisia päämääriä? Millaiset keinot ja käytännöt ohjaavat työtäni? Miten voisin toimia mahdollisimman eettisesti jatkuvasta kiireestä ja resurssiongelmista huolimatta?
Työnohjauksessa voi vaalia oman työn ja työyhteisön kannalta tärkeitä arvoja ja päämääriä sekä ideoida ja arvioida niiden pohjalta parempia käytäntöjä ja työntekemisen tapoja.
Työnohjaus mahdollistaa oman työn ja ammatillisuuden eettisen kehittämisen. Vahvistuva tietoisuus oman toiminnan eettisistä lähtökohdista ja seurauksista edistää työn kokemista merkitykselliseksi sekä ehkäisee työssä uupumista.
Toivotehdas 